ELÄMÄNMENOANI, HYVÄN OLON TUOJIA

Jos orvokit osaisivat puhua

Se on pieni ja sievä. Siinä on valkoinen korva ja neljä keltaista abstrahoitua orvokkia vyötteenä. Reunassa korvan lähellä on pieni särö, joka viestii sen käytöstä, ahkerasta pesukolinasta muiden kaltaistensa kanssa. Tämä kappale on kuitenkin uniikki. Sen on ainoa lajiaan, jonka löysin lapsuudenkodistani. Toin sen kotiini ja asettelin vitriinikaappiin, suojaan keltaisen maitokannun kylkeen. Siinä ne katselivat aikansa toisiaan, kumpikin elämää nähneinä ja kolhuja kokeneina. Yhä charmikkaina, valmiina palvelukseen, kattauksen kiintopisteiksi.

Tein yllättävän löydön, kun järjestelin lapsuudenkodissani tiskialtaan alapuolella olevaa kaappia. Perällä majaili pari muoviruukkua ja niiden aluslautasina käytettyjä tasseja. Mieleni ilahtui keltaisesta kupinaluslautasesta. Nytkö orvokit saavat parinsa, kuppi ja tassi toisensa? Pakkasin lautasen hellävaroen matkalaukkuuni. Palvelusaika ruukun alusena ei näy tummentumina, väri on tallella. Vaan eivätpä ne toisilleen kuulu, eivät ole deittisivuston ”perfect match”, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. Kuppi ei ihan pysy tassin keskellä. Ovat samankokoiset, tuo kupin pohja ja lautasen keskiupotuksen reuna. Ei mahdu kuppi keskelle, jää keikkumaan reunoille. Viehätystä se ei vähennä. Orvokit ovat entistä virkeämpiä alustallaan ja iloni värikylläisyydestä suurempi. Nämä kaksi Arabian sukuun kuuluvaa ovat yhdellä parhaista paikoista astiavitriinissäni, vieressään nuoremman polven keltaisia pikkukulhoja.

Värit ovat palanneet elämääni pikku hiljaa, sitä mukaa, kun voimavarani ja luovuuteni ovat lisääntyneet. Syksy toi oranssin, joulun alusaika keltaisen! Värit noin viidentoista vuoden takaa, jolloin olin lähes samassa elämäntilanteessa kuin nyt. Kaipasin luovempaa tekemistä ja stressittömämpää elämää. Oranssi ja keltainen viestivät minulle lämpöä, aurinkoa, kevättä ja elämäniloa. Ne antavat energiaa ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Eivät ehkä juuri niin kuin toivon, mutta järjestyvät kuitenkin.

Orvokit katsovat minua lasin takaa. Ota meidät käsiisi, lämmitä niitä pikkukupposessa kuumaa, sivele meitä ja kerää meistä valoa sisääsi. Aseta meidät vadillemme ja sivele sen reunaa. Pysähdy kauneuden ääreen hetkeksi ja nauti, ime meistä mettä itseesi. Nosta meidät huulillesi ja siemaise tuoksuva juomasi, anna sen lämmön levitä vatsaasi. Pese meidät hellästi käsin, ajatuksella, kuivaa pellavaan, ja aseta meidät taas lasin taakse katsomaan sinua vetoavasti. Nauti meistä joka päivä! Pidetään yhtä, me 60-luvulla syntyneet.

Aarteeni vitriinistä

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.