SEPITTEITÄNI

Kaksi joulua

Minä pääsen viettämään monta joulua, asuuhan toinen koiraukkini parin tunnin ajomatkan päässä. Sinne me matkasimme jo jouluviikon maanantaina. Mytty ja minä takapenkillä. Ja voi sitä riemua taas, kun olimme perillä! Tutut ja kuitenkin vieraat tuoksut ja kuulumiset polkujen varrella. Koiramummi M:ää pääsin tervehtimään vasta pimeän laskeuduttua, myöhästyi mokoma. Kyllä minä silti tervehdin, mutta riehakkuuttani rajoitettiin, jottei Mytty herää kesken uniensa.

Mytyllä on kyllä jokin ihan eri nimi, jolla sitä kutsuvat, mutta minulle Mytty on Mytty. Minä olen ottanut tavaksi asettua Mytyn lähelle, kun se lasketaan matolle. Välillä laitan kirsuni kiinni Mytyn päähän ja nuuhkin kolmekuukautisen pennun tuoksua. Mytty ei ole millänsäkään, ei varmaan vielä tajua, kuka minä olen ja mikä tehtävä minulla on laumassa.

Pimeä on kummallinen juttu, kun sitä katselee sisältä päin. Valoja heijastuu ikkunoihin, näen liikkuvia hahmoja, joille minä varmuuden vuoksi murisen matalasti etteivät vaan tule kutsumatta lähemmäs. Lasin toiselta puolen näkyy valoja, välillä lajitovereitani naapurista. Niillekin varulta murisen, että ymmärtävät kysyä ensin minulta, jos aikovat lähestyä. Ihmiseni eivät oikein tunnu tajuavan, miten tärkeää minulle on katsoa laumani perään. Ääneen ihmettelevät syviä kurkkuääniäni, höpsöt.

Niin, siitä joulunvietosta minun piti kertoa. Meillä vietettiin aattoa jo tiistaina, ja voi että aloin jo odottaa sitä hetkeä, jolloin pääsen repimään paketteja auki! Niitä ilmestyi koristellun puun juurelle ja nuuhkin toiveikkaana, mitkä kaikki niistä olisivat minulle. Emäntä harmittavasti tarkkaili toimiani, enkä päässyt toteuttamaan itseäni omin luvin. Ihmisillä on kummallisia rutiineja¸en ymmärrä, miksi paketteja ei revitä innolla auki, vaan niitä katsellaan puun juurella tunteja ja sitten pitää vielä istua sen puun edessä ja katsoa siihen kummalliseen laatikkoon. Nyt olen alkanut tajuta, mistä on kyse. Yhdellä on laatikko, toinen on sen laatikkoihmisen takana, tekee kummallisia ilmeitä ja heiluttelee jotain värikästä, kolmas hokee Mytyn ristimänimeä ja minun nimeäni. Outo käsitys hauskasta, sanon minä. Ja kaikki sen takia, että saadaan laatikkoon jotain, jota tuijottaa heti kohta perään.

Koiraukki H ei ole vieläkään päässyt tavoistaan, ja jouduin yhä temppuilemaan herkkupalojeni eteen. Koiramummi M leikki harmillisen vähän kanssani. Otin kyllä lelun jos toisenkin suuhuni ja päästin muutaman käskevän haukun. Ymmärsi sentään, mistä on kyse, mutta minun kanssani ei saa riehua, kun pistän liukastellessani matot rullalle. Eivät ne sentään niistä matoista niuhota, mutta minä en saisi liukastella parketilla, etten satuta itseäni leikin huumassa. Hyväähän emäntäni tarkoittaa, tiedän minä sen, mutta harmittaa, kun ei voi pitää kunnolla hauskaa. Ja hiljaakin pitää olla, kun Mytty on levolla. Ja sitä se on usein. Ymmärränhän minä tietty, että pennut nukkuvat paljon, on se kasvaminen sen verran rankkaa.

sarjakuvamaisessa kuvassa corgi ja joulukuusi, jonka alla on lahjoja
Olen totista koiraa, kun pitää poseerata ihmisen mieliksi.

Niistä lahjoista minä olin selittämässä. Emäntä jakoi paketit puun alta ja tänäkin vuonna ihmisilläni oli tylsä tapa avata paketit yksi kerrallaan ja ihastella yhdessä, mitä kääreen sisältä paljastui. Minullakin oli vuoroni, ja koska olen kehittynyt pakettien avaamisessa vuosi vuodelta, saan omani jo aika sukkelaan auki. Isäntäni laatikoi yhtä hienoa hetkeäni. Minä olen pääosassa jossain filmissä, ja se laatikko on jokin taltiointilaite, johon voi myös puhua. Filmiin tuli valitettavasti koiramummi M:n ala-arvoista röhkinää. Ihan totta! M katseli Mytyn kanssa jotain Mytyn saamaa kuvakirjaa ja päästeli noita possumaisia ääniä, jotka pilasivat tähtihetkeni. Ihmisistä se oli jotenkin hupaisaa, mutta minua ei huvittanut yhtään. No, sitten kun olin avannut kaikki pakettini ja saanut sieltä paljastuneita herkkuja, sain vuoroni tullessa repiä avattuja kääreitä, mikä sekin oli aika epeliä.

Se on aina mukavaa, kun laumani rauhoittuu johonkin, vaikkapa pelaamaan pelejä, ja minä menen pöydän alle vielä laskemaan jalkaparit ja varmistamaan, että kaikki ovat paikalla – paitsi Mytty on taas vaihteeksi unilla. Silloin, kun se on hereillä, sitä viihdytetään ja jottei minua vallan unohdeta, teen jotain metkaa saadakseni huomiota minäkin, haukahtelen ja hypähtelen. Sitten saan rapsutuksia ja silityksiä, ja tiedän olevani yhä tärkeä laumani paimentaja.

Eilen me sitten palasimme takaisin kotiin, Mytty ja minä jo tottuneesti takapenkillä. Ennen lähtöä sain vielä jättää hyvästejä lähitienoille sekä isännän että M:n kanssa, lirauttaa joulutervehdykseni ja uuden vuoden toivotukset. Lumessakin kierin, jotta sain turkkiini puhtaan tuoksun. Siinä kohdassa ei ikävä kyllä ollut lajitoverieni terveisiä, joita olisin voinut ottaa matkamuistoksi. Tänään menemme toiseen koiramummolaan, siellä on koiraukki P ja kaksi koiramummia antamassa minulle rapsutuksia ja toivoakseni myös herkkupaloja. Jos minusta tallennetaan siellä jotain filmiä, toivon, että nämä kaksi mummia ovat sivistyneempiä, eivätkä röhki kuvauksen aikana. Iloisin haukahteluin toivotan kaikille hyvää ja herkkuluuntäyteistä joulua!

Täältä voit lukea lisää minusta https://minnakaarina.fi/koiruuksia

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.