ELÄMÄNMENOANI

Kevätsade

Sataa sormisuolaa, joka pompahtelee terassin pinnassa ja jäätyy sen pintaan. Tuuli tuo lisää sadetta viistoina vanoina lumen jäljiltä rusehtavalle nurmelle ja pellon sängelle. Lokit riemuitsevat tuulesta, jonka avulla ne liitelevät hurjapäisinä muistuttaen vanhojen sotaelokuvien pilottien käänteitä ilmassa. Metsäjänis ilmestyy jostain navetan nurkalle, puputtaa kevään ensimmäisiä vihreitä buffetpöydästään, pinkaisee juoksuun pihan poikki, pysähtyy penkan reunalle ja katoaa sen taa.

Vasta viime viikolla istuin samaisella terassilla kahvimuki kädessäni, kasvot kohti aurinkoa tummien lasien takana. Sitruunaperhonen laskeutui jalalleni, tunnusteli imukärsällään vaaleanpunaisen rantasandaalini ohuita valkoisia raitoja ja uria, kai kuvitellen niitä kukan kiitoradaksi, joka laskeutumisohjeillaan auttaisi löytämään mettä syvältä kukinnosta. Välillä perhonen pyrähti lentoon, sitten palasi, tunnusteli varpaitani villasukkieni läpi ja palasi taas sandaalille. Keltainen ilahduttaja esitteli lentotaitojaan käväisten välillä räystään alla, palasi taas jalalleni, käväisi hetken käsivarrellani. En malttanut liikahtaa hakeakseni kameraa, odotin näkeväni uusia pyrähdyksiä, jotta saisin ihailla keltasiipiä, jotka se aina laittoi suppuun toisiaan vasten pysähdellessään.

Kurjet konsertoivat lähipellolla. Yksi pariskunta aloitti ja toiset liittyivät mukaan. Töyhtöhyypät etsivät pesimispaikkoja, joutsenpariskunta lensi ylitse muistuttaen arvonsa tuntevasti toisia siivekkäitä siitä, ketkä ovatkaan maamme kansallislintuja. Nyt ovat pihakonserttien parhaat ajat käsillä, lintujen tinderit laulavat pesintäparin toivossa. H laittoi läheiseen suosaarekkeeseen pöntön puukiipijälle. Moista kesäasuntoa en ollut aiemmin nähnytkään, puunrunko kodin takaseinänä – prameampia kyllä löytyy Savonlinnasta, Marko Ruuskasen taiteilemana. Hautuumaalta se taisi alkaa koristeellisemman maun edustajille, sittemmin jotkut onnelliset ovat päässeet asuttamaan toisintoja kaupungin merkkipaikoista ja menneiden aikojen huviloista. Kylläpä olisi kiinnostavaa tietää, onko niistä kova kysyntä ja millainen pariskunta voittaa kilpailun kustakin kesäasumuksesta!

Marko Ruuskasen tekemä koristeellinen linnunpönttö Talvisalon hautausmaalla Savonlinnassa

Minä olen tänä iltana vetäytynyt sohvalle kirjoittamaan, torkkupeitto jaloilla, läppäri sylissä. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten ole päivittänyt blogiani. Olen hoitanut asian jos toisenkin tai lähtenyt kävelylle työpäivän jälkeen keväisen valon huumaamana. Pesänrakennuskauteni on yhtä pitkä kuin leveäkin – paitsi että enhän minä itse sitä paljoa rakenna, minulla on osaava ammattilainen hommissa, varsinainen vanha kettu, joka keksii konstit kimuranteissakin paikoissa sitä mukaa, kun niitä tulee eteen. Oikein jo odotan, että pääsen muuttamaan, mutta kesään menee, en ehdi lintujen vauhtiin mukaan. Edgarkin on mielessäni. Jatkokertomuksen kolmas osa tulee kyllä, se on ollut takaraivossani jo toista osaa kirjoittaessani, muttei ole tullut sormenpäistäni vielä ulos.

Sormisuola on muuttunut rupiseksi hyytelöksi terassin pintaan. Kylmän ilman raikkaus virtaa pihaoven raosta sisään. Taivaanrannassa kirkastuu, ilta on valoisa, ja kattovalo alkaa tuntua turhalta, vaikka viisarit osoittavat jo aikaa unihiekoitettua polkua pitkin petiä kohti. En malta, en vielä. Haluan istua vielä tovin, katsella ulos, nauttia hiljaisuudesta ja valosta, jota olen talven tummina tuokioina kaivannut herätäkseni taas eloon niin kuin vain keväällä voi, sisäisen sateen raikastamana.

Edgarin elämän ehkä merkittävimpiin päiviin pääset tästä: https://minnakaarina.fi/kaksi-yhden-hinnalla/

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *