ELÄMÄNMENOANI

Lennonjohtoa työllistävät

”Lennonjohdolla mahtaa pitää kiirettä”, totesin kumppanilleni H:lle. Istuimme äskettäin sunnuntaina aamukahvilla hänen pihallaan, entisellä rautatieaseman penkillä. Räkättirastaat ja pikkuvarpuset pyrähtelivät nurmikolle tuon tuostakin, naapurin pihamaalta kantautui voimakkaana ruisrääkän ääni, jonka kummasti muistuttaa turvakenkien nyöritysmekanismin tai räikkäavaimen ääntä. Eikä aikaakaan, kun kuulimme joutsenet ennen kuin edes näimme niitä. Pariskunta kaartoi naapurin pihapiirin yli, kurvasi lammen kautta peltoaukealle ja laskeutui vähän matkan päähän oraan sekaan. Liikenne ilmassa on vilkasta touko-kesäkuussa. Onneksi lennonjohto osaa hommansa ja törmäyksiltä vältytään.

Pyrstöään veikeästi keikuttava västäräkki on näyttäytynyt ani harvoin, mutta löysi tiensä iloksemme H:n ajettua nurmikon. Västäräkin nähdessäni mieleeni juohtuu aina sama pieni videopätkä: västäräkki (minulle tuttavallisesti västis) astelee mökkilaituria pitkin auringonpaisteessa, keikuttaa pyrstöään ja katselee ympärilleen, sitten katoaa aivan liian pian hyönteisen perään. Västis on osa mökkeilyyn liittyviä hyviä muistoja siinä missä lintujen tarkkailu ikkunan takaa saunan lauteilta.

Viime päivinä on ollut epävakaista, mutta sateen lakattua liikenne nurmikolla näyttää vilkastuvan. On hauska seurata keittiön ikkunasta räkättirastaiden (räksyjen) ruoanhakumatkoja. Ne katselevat nurmea eteenpäin kumartuneina, kuuntelevat pää kenossa, ja äkkiä hyökkäävät nokkaisemaan ruohotupsua. Seisahtuvat vähäksi aikaa, ottavat spurtin ja kurottavat päätään eteenpäin. Kuuntelevat taas ja nokkaisevat maata. Usein saaliina on jotain madon näköistä, joka lähtee lennolle mukaan, välillä se katoaa nokkaan, ja etsintä jatkuu. Tänä aamuna eräs rastas oli jättänyt höyhenensä sukimatta. Olikohan vielä yöruokinnan jäljiltä unenpöpperössä vai liekö noussut suoraan pesästä lentoon? Vaaleat mahasulat törröttivät Boris Johnsonin hiusmallia mukaillen. Näinpä pari päivää sitten yhden rastaan sukivan poskeaan aivan kuin sitä olisi kutittanut.

Hiljattain minulla oli sydäntykytyksiä tuova aamu. Muutama räkättirastas ajoi takaa oravaa, joka rynnisti juhannusruusupensaan halki sen piikeistä välittämättä, ja luikahti vauhdilla lehmuksen runkoa ylös. Hetken kuluttua se laskeutui alaspäin runkoa kiertäen, mutta rastaiden lennähdettyä lehmusta kohti, se pakeni takaisin oksien suojaan. Ettei vaan kurre mokoma olisi käynyt rosvousreissulla! Eivätkä tykytykset tähän jääneet.

Työmatkani kulkee pitkän peltoaukean poikki. Kurjet olivat palanneet porukalla tepastelemaan pelloille. Niitä ei ollut näkynyt viikkokausiin lumien sulettua. Kuovipari viihtyy tien läheisyydessä ja astelee sivummalle ajaessani hiljaa niiden ohi. Jänikset saavat vauhtia käpäliinsä jo hyvissä ajoin. Tai jos ei aamujuoksu maita, toinen niistä painautuu mahdollisimman matalaksi oraan sekaan, korvat luimussa. Töyhtöhyyppä (töyhtis) kävelytti poikastaan tien laidalla, vai olikohan tipu karannut pesästä liian varhain ja emo lähtenyt perään? Äiti Hyyppä lennähti autoa pakoon tien toiselle puolelle, mutta pikkuinen jäi yksin kipittämään sen verran keskelle tietä, etten tohtinut mennä ohi, ettei se vaan jäisi alle. Emo tarkkaili tilannetta ja lennähti ohjaamaan jälkikasvunsa tien viereen, sitten lensi taas tien toiselle laidalle ja vähän uhitteli autolle. Lapsukainen kipitti kiltisti tien laidan heinikossa ja pysyi turvassa. Jatkoin hitaasti matkaani hymy huulilla.

Mustarastas (yllättäen lempinimetön, koska kohtaamme niin harvoin) näyttäytyi keltaisine nokkineen tummassa puvussaan keittiön ikkunan alla, juuri välipalani aikoihin. Nokki tarmokkaasti ruohotupsua, mutta selin kun oli, en nähnyt, saiko nokkaansa pesään viemisiä. Halusin ulos tarkkailemaan lennonjohdon osaavuutta. Tuuli heilutteli lehmuksen oksia ja taivutti katajia. Haarapääskyt esittelivät taituruuttaan ilmatilassa kuin leväten virtauksessa, sitten vinhasti räpytellen ja kaarrellen. Vauhtia piisasi, vaarallisia tilanteita onneksi ei. Toivottavasti saivat pyydystettyä tuliaisia kotipesään viemisiksi. Pääskysistä puheenollen, tuona päivänä H vei minut ensimmäistä kertaa käymään eläköityneessä viljasiilossa, jonka yläikkunoita katsellessani olin todennut, että sieltä saisin itselleni maisemallisen ateljeen. Ylös kiipeäminen jäi kesken, sillä ensimmäisen tasanteen yläpalkki oli vallattu: pääskyset pesivät siellä. Toinen lennähti kauemmas, toinen jäi jämäkästi paikoilleen. Taisivat tuolloin olla hautomishommat meneillään. Emme tietenkään tohtineet häiritä pariskuntaa, maltoin odottaa toiseen kertaan.

Pihalla liikkuessani löysin lennonjohdon keskuksen. Savupiipun hatun päällä istui kaksi haarapääskyä, kumpikin tarkkaili ilmatilaa nokat eri suuntiin osoittaen. Pikkuvarpunen sirkutti ohjeita katon harjalta. Se vaikuttaa ottavan työnsä tosissaan, laskeutuu toisinaan tarkkailuasemiin terassin kaiteelle ja tutkii laskeutumispaikkoja nurmella. Haarapääskyt pitävät tuon tuostakin lentonäytöksiä, kiitävät läheltä räystästä ja ulko-ovea. Silloin lienee pikkuvarpunen työvuorossa.

Pikkuvarpunen on tarkkailuasemissa katon harjalla.
Oikealla on lennonjohtotorni, josta haarapääskyt pinkaisivat esittelmään taitojaan vinhoine käännöksineen.

Viime keväänä kuljin paljon poluilla ja nautin metsän heräämisestä eloon. Kuvasin puita, vuokkoja ja suota. Mietin, miten asiani mahtaisivat järjestyä jätettyäni ensimmäisen ammattini ja irtisanouduttuani vakituisesta virasta. Tänä keväänä olen liikkunut toisissa, mutta silti tutuissa maisemissa, ja nähnyt ne uusin silmin. Olen nauttinut lintujen kevätkiireiden katselusta ja löytänyt siitä erilaisen tavan elää hetkessä, viserryksestä nauttien. Toisaalta odotan jo uuteen kotipesääni muuttoa. Remontti on loppusuoralla ja pian alkavat pakkauspuuhat. Mikä lie lennonjohto minuakin johdattanut. Hommansa se on osannut. Olen hyvilläni valinnoistani, ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rohkean päätöksen tehtyäni olen elänyt elämäni kepeintä aikaa.

Saatat myös pitää...

4 kommentti

  1. Tanja says:

    Ihana teksti 🙂

    1. Minnakaarina says:

      Kiitos, Tanja! Mukava kuulla, että sinuakin kiinnostavat lennonjohdon tapahtumat. Kävi muuten hiljan niin, että torniin lennähti pikkuvarpunen ohjeita sirkuttamaan. Haarapääskyä ei näkynyt. Ehkäpä ovat seuranneet minua uuteen kotiini, sillä tuon tuostakin illalla ne kurvailevat parvekkeeni edustalla.

  2. Tea says:

    Olipa taas kivaa luettavaa!

    1. Minnakaarina says:

      Kiitos, Tea! Kommentistasi tuli hyvä mieli heti aamutuimaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *