SIninen taivas, aurinko paistaa, lumenhuuruisia lehtipuiden latvoja
SEPITTEITÄNI

Lumikeijulta

Minulla on ihmeellisiä voimia! Minä toin pakkasen ja valkean maan laskeutuessani pilvistä, taikasauvaani heilauttaen. Voimillani saan nenät punoittamaan ja hengityksen höyryämään. Jotkut manaavat bussipysäkillä liian vähissä vaatteissaan, käsineittä. Ne, joilla on villaa alla ja toppaa yllä, lämmin pipo korvillaan ja rukkaset käsiensä suojana, nauttivat siitä, että toin valon pimeyden keskelle ja hymyilevät huurustuvien ripsiensä alla, kun ei sada vettä, eikä loska lennä. Pimeys ei kiedo viittaansa eivätkä varpaat kastu.

En muista, milloin oivalsin taikavoimani. Ehkä silloin, kun pikkupakkasessa pörräsin talojen pihoilla ja näin lasten pyydystävän kielellään taikomiani lumihiutaleita. Tai kun koirat ensimmäisenä talvenaan tekivät samoin, tottuneemmat jo pyörivät selällään hangessa ja pesivät turkkejaan. Tai hankasivat kirsuun eksynyttä hurmaavaa tuoksua itseensä. Tai silloin, kun lennättämiäni hiutaleita laskeutui muuan naisen värikkäälle hihalle ja hän jäi ihailemaan kiteitten muotoja ja moninaisuutta. Ehkä tuolloin oivalsin, että osaan jotain erityistä, joka ilahduttaa monia. Ja miksipä en sauvallani jakelisi sitä hyvää ympärilleni.

Viime yönä toin kylmää ilmaa lentomatkaltani, mutta säästän tuulen pienemmille pakkasille, jotta mahdollisimman moni uskaltautuisi ulos nauttimaan luomistyöstäni. Kipristelen nenääsi, nipistelen poskiasi. Hei, se olen minä, lumikeiju! Näetkö minut? Todennäköisesti et, sillä olen niin nopea liikkeissäni. Ja pienen pieni, vain vilahdus silmänurkassasi. Luulet nähneesi jotain, muttet kuitenkaan. Aistit minut kyllä!

Olen ollut vielä säästeliäs lumen suhteen, ja jotta jokaiselle olisi jotakin, tuon pian lauhaa ilmaa tullessani. Se tarkoittaa loskaa, ehkä paikoin jäätä. Talviurheilijat eivät minua siitä kiitä, eivätkä ne, jotka rakastavat lumipeitteen tuomaa hohtoa iltakävelyllään. Mutta ne, jotka puolestaan rakastavat kotiin käpertymistä, viihtyvät sohvalla tai lokoisassa nojatuolissa villavan torkkupeiton alla, nauttivat entistä enemmän kynttilöittensä valosta, takkavalkeasta ja lämmittävästä glögistä.

Juuri silloin, kun luulet joulun olevan pimeä kuin pahin painajaisesi tai harvoin kohdallesi osunut lapsuutesi musta joulu, haluan yllättää sinut valkoisella peitteellä, tuoda kinoksia pihaasi. Kolaathan ja lapioithan aikaansaannoksiani hyvillä mielin, vähän kerrallaan, ilman kirpeydestä ja työsi jäljestä nauttien, läsnäoloni aavistaen. Hymyilethän, jotta tiedän tavoittaneeni sinut ja taikoneeni sinulle hyvää mieltä.
Talvisin terveisin Lumikeiju

Saatat myös pitää...

2 kommentti

  1. Maria says:

    IHANA kirjoitus ♥️ Juuri äsken ihastelin ulkona olevia näkymiä. Seuraavalla kerralla lupaan hymyillä sinulle keiju pieni ❄️

    1. Minnakaarina says:

      Kiitos, Maria 🙂. Olet varmasti Lumikeijun mieleen ihastellessasi hänen aikaansaannoksiaan. Olen varma, että vastaa hymyysi, vaikket ehtisi sitä huomatakaan, kun hän nopsaan liihottaa ohitsesi. Ihania talvisia hetkiä sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.