LUONNOSSA

Oi ihana toukokuu!

Metsälenkin saldo

  • uusi reitti
  • tuntemattomia visertäjiä
  • 2 maastopyöräilijää
  • käärmeitä bongaava vanha herra
  • D-vitamiinia auringosta
  • 9457 lenkkiaskelta, osa hölkkää
  • otsalla noroina valuva hiki
  • puna poskilla
  • reipas olo ja hymyhuulet
  • kiitollinen mieli

Toukokuussa herään pimeän ylleni heittäneestä apatiasta, ja saamattomuus alkaa hiljalleen muuttua toimeliaisuudeksi. Seuraan perennojen ponnisteluja ylös mullan alta kukkapenkeissäni, sipulikasveja avitan kohottamalla niiden yllä olleen lehtipeitteen pois. Sieltä ne nostavat päätään, idänsinililjat, krookukset, pikkunarsissit ja helmililjat. Krookuksien ympärille asettelen katiskaverkkoa, sillä pitkäkorvilla on ollut taipumusta nakertaa niiden lehdet sentin korkuisiksi, jos ne jäävät suojaamatta. Luulevat krookusteni olevan heidän noutopöytänsä, ehkä jälkiruokaherkku, etenkin jos krookukset jo kukkivat.

Koivikoita katsellessani mieleni lepää. Niiden valkoiset rungot vasten raikkaan vihreää tuoretta aluskasvillisuutta ja heräileviä pieniä lehtiä. Tuo aika menee ohi aivan liian nopeasti. Lehdet ryöpsähtävät liian äkkiä suuriksi ja heleys alkaa taittua tummemmaksi vihreäksi. Kuinka paljon metsälenkillä onkaan katseltavaa, kun vuokot kukkivat kilpaa tahoillaan, siniset ja valkoiset. Mustikat alkavat paljastaa vaaleanpunaisia nuppujaan, kun tarkkaan katsoo. Rentukat kokoontuvat polleina ryhminä ojiin, puro pitää pulputustaan matkalla mäen rinnettä alas, minne lie kiire. Sirkutusta kuuluu polun varrella, en tunnista, keillä on niin paljon asiaa toisilleen. Koetan imeä kaikkea näkemääni ja kuulemaani varastoon, vaikka tiedän, etten pysty muuhun, kuin nauttimaan hetkestä.

Jäistä vapautunut järvi kutsuu kalliorannoilleen istuskelemaan ja selälle katselemaan. Laineet eivät enää joudu piileksimään jääpeitteen alla, ne saavat aaltoilla vapaina tuulen tahtiin. Puuska sekoittaa hiukset ja kääntää osan silmilleni. Hymyilen, vaikka viima on kolea ja käsivarteni nousevat vilunväreistä näpyille. Mutta vain hetkeksi. Aurinko tulee pilven takaa ja kultaa laineet, lämmittää ihoa. Kauempaa kantautuu räpiköintiä korviini. Liekö joutsen nousukiidossa.

Toukokuu on minulle lupaus edessä olevasta valon ajasta ja kesästä, lämmöstä, auringosta ja ulkoilmaelämästä. Edessä ovat loma-ajan ateriat terassilla, joutilaisuuden hetket, sadepäivän pötkötys sohvalla, matalapaineen tuomat päiväunet kerran vuodessa. Toukokuu ei kuitenkaan ole vain portti johonkin, mitä odotan enemmän. Toukokuussa puhkean kukoistukseen luonnon kanssa käsi kädessä, sen kulkua seuraillen, yhä lämpenevästä tuulesta kasvoillani nauttien. Toukokuu on tässä. Nyt. Iloitsen siitä ja nautin taivaalle siristellen, lintujen liitoa katseellani seuraten.

Oi ihana toukokuu, kiitos kun tulit taas!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.