HYVÄN OLON TUOJIA

Palautteen voima

Milloin olet viimeksi saanut kehuja? Milloin olet itse viimeksi kehunut?

Viime aikoina olen saanut lähes tulkoon kylpeä kehuissa, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää. Toki tiedän, että minulla on hyviä ominaisuuksia, mutta on niiden vastakohtiakin, ja niihin minulla on ollut taipumusta kiinnittää enemmän huomiota kuin siihen hyvään, jota saan osakseni.  Niinhän ihmismieli lukemani mukaan toimii. Negatiivinen palaute jää helpommin mieleen kuin positiivinen, jota saattaa olla vaikea uskoa, koska kuulemme sitä ehkä vähemmän kuin miinusvoittoista tai omat ajatuksemme itsestämme ovat ennemmin kielteisiä kuin myönteisiä.

Olen alkanut verkostoitua rohkeasti muuan ammatillisella alustalla ja sitä kautta tulivat kehut, joita pyörittelen mielessäni. Saan vain harvoin palautetta teksteistäni, joita julkaisen täällä, ja nämäkin kehut tulivat kotisivujeni ulkopuolelta ammatillisella alustalla viestitellessämme. Se ihana nainen oli lukenut jatkokertomukseni ja tuntui aistivan rivien välistä teinihaaveeni kirjoittaa joskus kirjan – hän kannusti minua siihen, vertasi tyyliäni ihka oikean kirjailijan tyyliin. Hyvä tavaton sentään! Olen hyvilläni myös harvinaisesta kotisivuillani saamastani palautteesta, jossa toinen henkilö kertoo tekstini olevan todentuntuista, vaikka itse koin kirjoittavani chick-litiä, hömppää omalla tyylilläni, ottaen mukaan joitain murusia todellisesta elämästä, omasta ja toisten. Fiktiivinen Iiris vain pursusi minusta ulos, kun aloin kirjoittaa, ja mikä parasta, teksti syntyi vaivattomasti.

Persoonani on sekin saanut kehuja viime aikoina ja sekös vasta hyvältä tuntuu! Vanhempieni sukupolvi on työllä ja työhön kasvatettua, ei siihen, että lasta kannustetaan ja tämän itsetuntoa hivellään. Niinpä minun on täytynyt opetella kehujen vastaanottamista, opetella sanomaan kiitos, eikä väheksymään sitä, mitä minulle sanallisesti annetaan. Miksi jollakin ”mutalla” mustata aurinko, miksi viedä kehulta terä vähättelemällä omaa saavutusta tai tuotosta? Hyrisen tyytyväisyydestä, kun uusi tuttavuus pitää minua valloittavana persoonana tai näkee syvälle minuun muutaman minuutin keskustelun jälkeen ja toteaa voivansa aloittaa yhteistyön kanssani. Se merkitsee minulle paljon: hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen, vaikka elämänkokemuksensa avuin tietääkin, että jossain takana on pyöristämättömiä nurkkia.

Olen tehnyt työtä, josta ei ole juuri palautetta herunut. Oppilas on tunnilta lähtiessään saattanut sanoa ”kiitos” (Onko käytöksen väliarviointi pian, kalasteleeko hyvää käytösnumeroa vai onko vilpitön?) tai yltyä jopa sanomaan, että oli kiva tunti. Kohteliaisuutena kannatti ottaa myös kommentti siitä, että kuluipa oppitunti nopeasti. Esimieheltä sain palautetta järjestämieni tapahtumien onnistuttua, mutta eipä hänellä muuten ollut tilaisuutta kommentoida työni onnistumista, kun ei joutanut omilta töiltään luokkahuoneeni pulpetissa istumaan. Työharjoittelussa yrityksessä koin saavani reilussa vuodessa palautetta työstäni enemmän kuin koko opettajan urallani, olihan esimies fyysisesti enemmän läsnä työtäni ohjatessaan. Palaute ei suinkaan aina ollut positiivista, mutta rakentavaa se oli, ja sai minut tajuamaan, miten kehittää toimintaani.

Vuosien myötä olen oppinut kehumaan toisia ja kernaasti jaan kehuja, kun niihin on aihetta. Muistan taannoin havainneeni, kuinka vilpittömät kehut olivat keino oppia tulemaan toimeen voimakkaan persoonan kanssa. Kukapa ei kehuille sulaisi. Toisinaan saan kehuilla ihmisiä hämmennyksiin; ehkä heillä on opettelemista myönteisen palautteen vastaanottamisessa. Yhdet mieleenpainuvimmista antamistani kehuista saivat kohteen pidättelemään liikutustaan: olin hänen työurallaan ensimmäinen, joka oli kehunut häntä esimiehen läsnä ollessa. Kun hän tuli myöhemmin, yhä liikutustaan peitellen, kertomaan minulle tästä, ensinnäkin hämmästyin sitä, miten hänen kaltaisensa fiksu nuori nainen ei ollut saanut kiitosta tarkkasilmäisistä huomioistaan ja yrityksistään kehittää tiimin toimintaa. Toiseksi minua hämmensi palautteen merkitys hänelle; kehut tuntuivat hänestä merkittäviltä, kun esimies oli ne kuulemassa, ja vieläpä minulta, joka olin uusi tiimissä. Noita antamiani kehuja muistelen yhä hyvillä mielin, sillä tilanteessa konkretisoituu myönteisen palautteen voima ja se, miten hyvä kiertää: hän antoi minulle ihanaa palautetta palautteesta, jota olin antanut hänelle.

Ansaitun positiivisen palautteen antamisessa ei kannata pihtailla, kehut eivät antajan lahjasäkistä lopu. Ketä sinä voisit kehua tänään? Työkaveriasi, lastasi, kumppaniasi, ystävääsi? Sinä itsekin ansaitset kehut itseltäsi, vaikka se tuntuisi vaikeammalta kuin muiden kehuminen. Pienikin asia voi olla huomioimisen arvoinen, myös se arkinen ja tavallinen. Aloittaisitko siitä tänään ja kokeilisit, miten paljon saat kehuilla potkua päivään?

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.