Vasemmalla taulupohja maalaustelineessä, kuvassa alakuloisen naisen kasvot, keskellä kuvaa värejä sekoittava sivellin, oikealla punatukkainen hymyilevänainen
SEPITTEITÄNI

Polun päässä 3

Uusi vuosi oli alkanut armottomalla päänsäryllä, muuten hänen olonsa oli ollut kohtuullinen. Sanne oli cavan juotuaan syönyt vain muutaman suklaakonvehdin ennen nukkumaan menoa, joten aamulla nälkä oli kurninut vatsassa ja mieli tehnyt jotain suolaista. Kunnon brittiläinen fish & chips olisi tehnyt terää, vaikka olikin vielä aamu, mutta sen puutteessa Sanne oli paistanut pari kananmunaa ruisleivän päälle. Rasvaisesta aamiaisesta sai kummasti potkua päivään.

Sanne oli saanut sairauslomalle jatkoa talvilomaan asti, muttei opintovapaata sen jatkoksi, sillä kuvataiteen opinnot kansanopinnossa eivät olleet täyttäneet tarvittavia ehtoja. Rehtori oli ollut valmis myöntämään palkatonta virkavapaata, mutta Sanne oli lähes hetken mielijohteesta päättänyt irtisanoutua. Hän oli sillä hetkellä ollut täysin varma, ettei enää pystyisi palaamaan työhönsä, ja oli kirjoittanut irtisanoutumisilmoituksensa saman tien. Rehtori oli kehottanut häntä miettimään vielä, mutta ratkaisu oli tuntunut Sannesta ainoalta oikealta, eikä hän ollut katunut sitä vielä kesän kynnykselläkään.

Suvivirren veisaamispäivänä (ei juuri kukaan yläkoululaisista nykyään yhtynyt virteen) Sanne oli huokaissut helpotuksesta, sillä häntä ei ollut onneksi kyselty mistään sijaistamaan kollegoita; kaipa hommiin oli päässyt joku ylioppilaaksi kirjoittanut entinen oppilas tai jonkun kollegan jälkikasvu. Sijaistamisen pelko oli varjostanut hänen kevätpäiviään, ja rannoilla kävellessään hän oli joutunut useasti suorastaan pakottamaan itsensä nauttimaan auringosta ja sen lämmittävistä säteistä. Maalatessaan Sanne oli sentään onnistunut unohtamaan pelon. Hän oli purkanut ajatuksiaan päiväkirjalleen, joskus Kirsille, ja alkanut jaksaa tavata myös muita entisiä työkavereitaan. Koulun kuulumisia kuunnellessaan Sanne oli ollut entistä vakuuttuneempi siitä, että hänen ratkaisunsa jättää virkansa oli ollut hänelle välttämätön. Ahdistus oli sen osalta hellittänyt rinnasta, mutta niin paljon kuin Sanne olikin uskonut asioitten järjestymiseen, häntä oli välillä hermostuttanut se, ettei hän tiennyt, mitä isona alkaisi tehdä. Kun sillä pitäisi elääkin.

Pohdinta näkyi Sannen entistä leveämmissä siveltimenvedoissa. Hän oli ottanut tavaksi ensin tehdä taustan niillä väreillä, jotka kulloinkin tuntuivat hyvältä. Seuraavana päivänä hän oli saattanut muuttaa jotain, ehkä sitä seuraavanakin. Välillä tausta oli odottanut koskemattomana useita päiviä, jolloin Sanne oli hakenut inspiraatiota kaupungin rannoilta ja läheisestä metsästä. Sitten hän oli vedellyt kuviin heinänkorsia muistuttavia viivoja ja muutamalla tummalla siveltimenvedolla hahmotellut naishahmon maalauksen reunaan, milloin sivusta, milloin takaa, välillä edestä. Värien kanssa oli ollut helpompaa kuin viivojen ja muotojen. Beiget ja harmaat alkoivat saada vaistomaisesti keveitä, pastellisia sävyjä seurakseen. Toisinaan Sanne yhdisteli maalauksiinsa pitsiä, nappeja tai jotain muuta kolmiulotteista. Välillä hän veteli palettiveitsellä roiseja vetoja. Hänellä saattoi olla yhtä aikaa tekeillä neljäkin eri työtä, vaikkeivat akryylivärit tarvinneet päiväkausien kuivumisaikoja öljyvärien tavoin. Lopulta Sanne oli ollut tyytyväinen töihinsä, ja tarkastellessaan niitä kotinsa seinänvierustoilla rivissä hän näki niissä jatkumon ja koki kurssin ansiosta kehittyneensä.

Irtisanoutuminen ei ollut osoittautunut kaiken parantavaksi lääkkeeksi. Sanne nukkui yhä huonosti, kun mietti tulevaisuuttaan – nyt hän sentään näki tulevaisuuteen toisin kuin vielä syksyllä. Kuvataiteella ei eläisi, eikä hänellä ollut graafiseen suunnitteluun tarvittavaa koulutusta. Opettajaksi hän ei ryhtyisi enää, eikä mainosala välttämättä olisi hänen juttunsa. Se olisi hänen mielikuviensa perusteella liian stressaavaa, ja se, mitä hän eniten kaipasi, oli stressitön elämä. Maalauskurssi oli virkistänyt Sannea paljon enemmän kuin hän oli etukäteen uskaltanut toivoakaan. Mukana oli ollut kokeneita harrastajia ja joku aloittelijakin. Maskin takaa oli pystynyt päättelemään, että suurin osa osallistujista oli eläkeläisiä. Kulkemiset olivat loppujen lopuksi järjestyneet hyvin, vaikka aamulla linja-autossa istuessaan hän oli huokaillut edessä olevaa odotusta päivän päätteeksi. Hän oli heti ensimmäisenä kurssipäivänä saanut kyydin kotipihalle saakka, eikä kurssikaveri ollut pitänyt pientä ylimääräistä koukkausta minään. Aamulla autoileva Saara oli ystävällisesti poiminut hänet taas kyytiinsä päivän oppitunneille.

Sanne oli itsekseen opiskellut graafisen suunnittelun ohjelman käyttöä (sen kalleutta manaten) ja kuin taivaan lahjana saanut pienen toimeksiannon paikalliselta yritykseltä, kun oli sattunut juttelemaan lounasravintolassa samassa pöydässä istuvan tuntemattoman miehen kanssa. Yrityksen esitteen tekemiseen oli mennyt tuhottomasti aikaa, sillä Sanne oli vielä vasta-alkaja ohjelman käytössä, ja niinpä hän ei ollut iljennyt laskuttaa kuin murto-osasta työtuntejaan. Eipä aikaakaan, kun esite oli poikinut pari muutakin toimeksiantoa ilmeisesti puskaradion kautta.

Kevään kuluessa oli ollut muitakin ihmeellisiä yhteensattumia. Kuvataiteen kurssin loppunäyttely oli pidetty kansanopistolla huhti-toukokuun vaihteessa ja yksi Sannen esille laittamista kolmesta akryylimaalauksesta oli mennyt kaupaksi. Ostaja oli jättänyt opistolle yhteydenottopyynnön ja Sannen soitettua hyväksynyt muutaman satasen hintapyynnön. Lisäksi Sannelle oli soitettu eräästä paikallisesta ravintolasta, jossa haluttiin hänen töistään näyttely kesäkuuksi, jos niitä olisi enemmän kuin näyttelyssä olleet kolme. Sanne oli tuskin uskonut korviaan, kun puhelimessa ollut matalaääninen nainen oli esittänyt asiansa. Tämä oli ulkoilureissullaan osunut vahingossa kansanopistolle, käynyt katsomassa näyttelyn, ja löytänyt Sannen töistä jotain koskettavaa. Sanne oli hämillään kuunnellut naisen kehuja, mutta pitänyt puolensa ja ehdottanut myyntinäyttelyä sekä tarjonnut esille myös kollaaseitaan. Nainen oli suostunut oitis kuultuaan Sannen kuvauksia niistä. Tapaaminen sovittiin vielä samalle viikolle. Sanne kävisi ravintolassa suunnittelemassa naisen kanssa ripustusta. Tämä jaksoi uskoa, että korona hellittäisi ja ravintolaelämä elpyisi kesän tullen.

Sanne keräsi kevään kuluessa maalaamansa taulut, kaikkiaan kahdeksan kappaletta, ja kääri ne varovasti ohueen paperiin. Rapinan innoittamana Bates katsoi parhaaksi tulla paikalle pyrkien tepastelemaan taulujen päällä ja kiehnäämään Sannen jalkoja vasten. Kissa meinasi innostua leikkimään narulla, kun Sanne niputti tauluja kahteen pakettiin, paperoi ne ja yritti Batesiä hätistellen kietaista narun pakettien ympärille. Bates maukaisi paheksuvasti ja hyppäsi keittiön pöydälle tarkkailemaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sanne kantoi paketin kerrallaan alas rappukäytävän ulko-ovelle ja jäi siihen odottamaan taksia. Ilman autoa oli mahdotonta kuljettaa töitä, vaikkei matkaa ollutkaan kuin pari, kolme kilometriä. Lupsakka taksikuski nosti taulut farmarin takakonttiin ja auttoipa jopa kantamaan ne panimoravintolaan sisälle.

Päivänvalo tulvi suurista ristikkoikkunoista sisälle vanhaan puutaloon ja siinä samassa baaritiskin takana häärännyt hoikka nainen kipaisi Sannen luo ottamaan taulupaketteja vastaan. Sanne ihaili naisen pitkiä, punaisena leiskuvia ponnarille koottuja hiuksia – tuskin ihan oma väri – ja urheilullista olemusta. Hän tunsi viehätyksen läikähdyksen sisällään. Taas tuo tunne, jota hän oli yrittänyt väkisin työntää taka-alalle. Siinä oli se matalaääninen soittaja, jokunen pisama nenän ympärillä, musta kauluspusero ja mustat jeggingsit, vihreät tennarit jalassa. Takellellen hän tervehti naista. Katsoessaan ensimmäistä kertaa tuikkiviin, vihertäviin silmiin, Sannen sisimmässä läikähti uudelleen. Ne vastasivat hymyyn hymyllä, ja siitä Sanne tiesi, että tuon ihmisen kanssa hän takuulla tulisi toimeen, eikä voinut olla ajattelematta, voisiko siitä tulla jotain enemmän.
– Susanne Aava, ihana tavata siut! Mie oon Iiris Harjus.


Iiriksen 3-osainen tarina ilmestyi syksyllä 2021. Se alkaa täältä https://minnakaarina.fi/uneton-yo-1/

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.