KIRJOITUKSIANI

Rentoutumisen lempiyhdistelmiä

Lenkki ja sauna

Tuuli tuntuu yhtäkkiä kolealta auringonpaisteesta huolimatta. Se taittaa vesakon latvuksia ja lennättää kellastumaan ehtineitä lehtiä raivokkain pyörtein. Myrskytuulesta varoitettiin. Järvellä varmaan kohoavat vaahtopäät kunnes tulee pieni suvantovaihe ja tuuli rauhoittuu hieman.

Ripeästä kävelystä ja hikoilusta huolimatta osa kropastani on kylmä – joko syyskuussa pitää kaivaa villahousut peffan ja reisien suojaksi? Kädet tapaavat lämmitä vasta lenkin lopulla hansikkaissa, nenä esittää vuotavan vastalauseensa äkillisestä lämpötilan vaihdoksesta pian sen jälkeen, kun olen astunut eteisen suojaan.

Saunan kahdeksisenkymmentä astetta ottavat minut syliinsä kellahtaessani lauteille pitkälleni. Tämä on ihan parasta rentoutumista! Etenkin, jos pääsen puulämmitteiseen saunaan. Hetkessä ollakseni kuuntelen sähkökiukaani napsahtelua kuten niin monesti ennenkin ja nostan jalat kohti kattoa. Varpaiden pitää olla lämpimät, myös saunan jälkeen, villasukissa.

Neule ja brittisarja

Päätin hemmotella itseäni parilla jaksolla Vera Stanhopea ja tarttua samalla keskeneräisiin sukanneuleisiin, joita olen tehnyt rinnakkain. Käytän langantähteitä hyväkseni ja raidoitan sukkia fiiliksen mukaan. Onneksi olin jo kantapäät tehnyt, joten pystyin keskittymään juonen seuraamiseen. En ollut aikoihin neulonut, jostain syystä ei vain ollut huvittanut ottaa käsityötä hyppysiin siitäkin huolimatta, että se sinnikkäästi tuijotti minua korista, puikkoparaati takanaan, valitsemieni kerien tähteet kyljissään. Neulominen tuntui niin hyvältä, että aloitin vielä toisenkin brittisarjan ja pääsin nauttimaan skottiaksentista ja Loch Nessin ympäristön maisemista. Sukat valmistuivat kuin huomaamatta.

Langantähteistä saa luovuutta käyttäen monenmoisia raitoja uusiin villasukkiin.

Pullakahvi ja kirja

Lukeminen on minulle paras tapa nukahtaa ja saada aivot vapaalle työnteon tai opiskelun lomassa. Etätöissä luin lounastauolla– ellen täyttänyt anopilta saamaani ristikkokirjaa – ja jos oli dekkari jännässä vaiheessa, luin kahvitauollakin. Uppoan helposti hyvän kirjan maailmaan. Aivot tuntuvat nauttivan ja kymmenminuuttisen kuluttua ovat virkistyneet ajattelua varten. Satunnainen herkkupulla saattaa tosin jäädä ikään kuin maistelematta. Pelkkä kahvi riittäisi iltapäivätauolla kirjan kaveriksi, mutta joskus yksinkertaisesti tekee mieli pullaa. Korvapuustia… Voisilmä- tai rahkapullaa… Ehkä syksyn mittaan innostun leipomaan. Nyt pakastin on niin täynnä, että saan hädin tuskin sinne leipää mahtumaan, saati pullaa säilöön herkkuhimon varalta.

Ystävät, ruoka ja viini

Viikonloppuna suuntasin kulkuni ystäväni järjestämään italialaiseen iltaan. Alkupaloina (antipasti) herkuttelimme salamisiivuilla, juustokuutioilla, vihreillä oliiveilla, viinirypäleillä ja mangolla. Viiden naisen seurueessa ei hiljaista hetkeä tullut. Miten mukava olikaan nähdä kavereita, joita en ollut aikoihin tavannut! Juttua riitti ruoanvalmistuksen aikanakin. Emäntämme jakoi meille tehtäviä ja vihdoin iltayhdeksältä pääsimme primi piattin kimppuun: saimme lautasillemme kantarellirisottoa, johon oli imeytetty valkoviiniä (riitti sitä juotavaksikin) ja jonka päälle sai lusikoida parmesaanilastuja. Maiskis! Secondi piatti koostui mm. halloumilla kuorrutetuista munakoison puolikkaista ja vitello tonnatosta. Emäntämme oli edellisenä iltana keittänyt mausteliemessä vasikanlihaa, nyt viipaloi sitä ja peitti tahnamaisella tonnikalakastikkeella. Ja sitten vielä dolci! Vadelmaista kääretorttua ja mustikkaista juustokakkua, seuraksi makeaa viiniä. Mitä herkkuja! Enpä ole varmaan koskaan saanut missään illanvietossa yhtä täydellistä ateriaa – eikä seurakaan ei hävinnyt aterialle. Illasta jäi kyytipalveluineen tosi hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Aurinkoinen päivä on vierähtänyt iltaan, tuulikin halunnee jo lepuuttaa puiden oksia. Ulkona hämärtää. Tartun taas puikkoihin ja alan luoda silmukoita seuraava paria varten. ”Sukkatehdas” on taas toiminnassa 😉😃.

Nämä sukat lähtivät Itä-Suomeen lämmittämään hyvää ystävää.

Saatat myös pitää...

5 kommentti

  1. Maria V. says:

    Nyt iski armoton ruokakateus! 😋 Lohtua tuo vähän se, että juuri keittelen kasaan kantarellikastiketta.

    1. Minnakaarina says:

      Oi, Maria V., kantarellikastike kuulostaa herkulliselta! Ruokakateus on molemminpuolista näemmä 🙂.

  2. says:

    Ihanan värisiä nuo sinun jämälangat 💓

    Hyvää syksyä sinulle toivottelee “innokas sukankutoja” 💓

    1. Minnakaarina says:

      Kiitos, Suvi! Saan väreistä energiaa ja omat raidoitukset ovat uniikkeja.

    2. Minnakaarina says:

      Neulomisen täyteistä sukkasyksyä sinullekin 🧶.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.