ELÄMÄNMENOANI, PUUHIANI & AATOKSIANI

Sisäinen siivouspäivä

Eräs kaverini kirjoitti sairastaneensa koronan ja vuoteenomana hän oli ehtinyt pohtia arvojaan. Kevät kun muutenkin on siivousaikaa – pestään ikkunoita, parveke, terassi, talvella syntyneet rasvaiset sormenjäljet kaappien ovista – niin miksei sitten sisäisen siivouksen aikaa. Jäin makustelemaan tuota ajatusta. Sisäinen siivous sopii minullekin varsin hyvin nyt kesän kynnyksellä. Valmistuin juuri uuteen ammattiin, vaihdoin alaa, etsin uutta työpaikkaa.

Olen kotoa saanut mallia hyvästä järjestyksestä. Äiti oli myyjän urallaan töissä monenlaisissa puodeissa ruumisarkkuliikkeestä maitokauppaan ja vaatetavarataloon. Isäni oli oppinut olemaan kotonakin millitarkka rakennuspiirustusten piirtämisen myötä, vaatteet hyllyillä kuin kapiaisten tarkastusta odottaen, kengät lankista kiiltäen. Minulla ovat pyyhkeet vetokoreissa värikoodeittain ja lakanat ja pussilakat päällekkäisillä hyllyillä vastapareineen aseteltuina. Päähineet, huivit ja käsineet ovat omissa laatikoissaan hattuhyllyllä, etiketit olen kirjoittanut koulussa 70-luvulla oppimallani ihka oikealla kaunolla.

Minuun kolahti joskus mietelause, jossa sanottiin, että ihminen tarvitsee ulkoista järjestystä, kun hänellä on sisäinen kaaos. Kuinka totta se tuolloin olikaan! Ainakin pyyhkeet ja vuodevaatteet olivat kontrollissa, kun sisällä myrskysivät epäilyt siitä, kuinka monia vääriä valintoja olinkaan mahtanut siihenastisen elämäni aikana tehdä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen tiedostamattani tehnyt sisäistä siivousta. Olin uskonut, etten enää jaksaisi opiskella ja että olisi myöhäistä aloittaa mitään uutta. Sisälläni kaihersivat elämättä jääneet hetket, joihin olisi pitänyt tajuta tarttua. Eritoten olen harmitellut sitä, ettei minusta ollut parikymppisenä kuuntelemaan itseäni. Tai siis kuulin kyllä, mitä sisimpäni sanoi, mutta toimin sitä vastaan. Aikuisiälläkin ajattelin, että ei minun kohdalleni mitään senhetkistä parempaakaan osuisi tai en ansaitsisi sitä. Itsetuntoni oli niin alhainen, etten kuvitellut riittäväni sellaisena kuin olin. Myöhemmin työkin alkoi turhauttaa eikä digiloikka siitä sen tuoreempaa tehnyt.

Vuosien varrella kertynyt sisäinen roina on pikkuhiljaa poistunut pääni sisältä ja vapauttanut minut ennen kaikkea luottamaan siihen, että asiani loksahtavat kohdalleen, kun vain kuuntelen itseäni ja teen sitä, mikä tuntuu hyvältä. Eräs tuttavani sanoi, että asioita ei voi pakottaa. Jos jokin ei tunnu hyvältä tai synny juuri silloin, se kannattaa jättää lepäämään. Sen aika tulee vielä. Niinpä uskon, että minulle selviää ajan myötä, mitä minusta tulee isona. Koen, että olen matkalla sitä jotain kohti. Mieleni on avoin ja luottavainen, sisälläni on iloa ja tyytyväisyyttä elämääni.

Muistan Caprilla leijonapatsasta sivellessäni ajatelleeni, että jos minusta ei tule onnellista, olisinpa edes tyytyväinen elämääni. Tyytyväisyyden, jopa onnellisuuden, aika on tullut, muttei tuossa tuokiossa. Caprin-matkasta on 15 vuotta! Ilman rohkeutta en olisi tässä. Olen saanut sitä, kun olen uskaltanut tehdä itseäni kohtaan oikein ajattelematta, mitä muut kenties ajattelevat. Tarttumalla hetkeen osaan ihan oikeasti nauttia auringon lämmöstä kasvoillani, lintujen viestittelystä heleän vihreässä metsässä. Konmarittamalla sisintäni tilalle on tullut luovuutta ja luottamusta tulevaan, uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin. Aiemmin nuo tunteet olivat jossain näkymättömissä hyllyjen perällä. Siivotessani löysin ne sieltä, eiväthän ne minnekään olleet kadonneet.

Olen ollut uskoakseni harvinaisen onnekas siinä, etten ole joutunut kokemaan mitään traumaattista ymmärtääkseni, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Osaan arvostaa sitä, mitä olen työlläni hankkinut. Näen kätteni jäljet ympärilläni kotona ja pienellä pihallani. Rinnallani on ihminen, joka on kanssani, vaikka tuntee minun ikävätkin puoleni. Pursuan energiaa ja luovuutta, haluan opetella uusia, inspiroivia asioita. Ilman sisäistä puhdistautumista vanhoista uskomuksistani se ei olisi mahdollista. Nyt kun sisälläni vihdoin vallitsee järjestys, voin katsoa ympärilleni, löytyisikö ulkoista kaaosta, jonka voisin laittaa uuteen uskoon.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.