LUONNOSSA

Suopuistossa

Ajelin maanantaina Itä-Suomesta kotiin päin ja päätin poiketa kivenheiton verran reitiltäni. Paltasen suopuisto kuulosti houkuttelevalta tähän aikaan vuodesta, ruskan värejä saattaisi jo olla suollakin. Tienhaaran vastapäätä sijaitseva kesäkioski oli jo aikaa sitten suljettu, joten en yllättynyt ollessani ainoa puiston parkkipaikalla, olihan arkipäivä loma-aikojen ulkopuolella. Satunnaiset tummansiniset pilvet väistyivät auringon edestä juuri sopivasti, kun hurautin rantaan.

Paltasen suopuistossa oli jo ruskan värejä.

Paltasen suopuisto tarjosi pitkällä ajomatkalla mainion virkistystauon. Puolen tunnin pysähdys kirpeähkössä syysilmassa tuuletti päätä. Suopuistossa kulkemiseen ei tarvita eräilyvarusteita. Kaupunkiasulla ja pipolla pärjäsi esteettömillä ”poikkispuilla” kävelykenkiä kastelematta. Poikkispuiksi nimitän pitkospuiden jalostuneempaa rakennelmaa, joiden ansiosta kuka tahansa voi nauttia suonäkymistä ja -tuoksuista, vaikka olisi pyörätuolin tai rollaattorin kanssa matkassa. Reitin alussa on myös pikkuinen vuokra-aitta, jonka vaatimatonta kalustusta pystyi kurkistelemaan oven lasin läpi: kaksi puuarkuilta näyttävää petiä ja keskellä sohvapöytä. Parkkipaikan huusseihin, joista toinen on esteetön, oli vain lyhyt matka.

Poikkispuilla on pöytiä ja penkkejä eväiden syöntiä varten ja niemennokassa laavu tulipaikkoineen. Lukuisat suopursut suitsuttivat anteliaasti tuoksua ympärilleen, mutta lintujen ääniä ei kuulunut, eikä metsän eläviä näyttäytynyt, omista lajitovereista puhuttamakaan.

Ainoa harmittava asia oli se, että valtatieltä kantautuvalta liikenteen ääneltä ei voinut alkumatkasta välttyä. Siitä huolimatta käynnistä jäi niin hyvä mieli, että kun seuraavan kerran ajelen samaa reittiä lumettomana vuodenaikana, otan termoskahvit mukaan.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.